Kehon elinvoiman ylläpitäjä
Jo muinaisina aikoina ihmiset tiesivät veren olevan tärkeä osa kehoa, vaikka sen lääketieteellistä toimintatapaa ei tunnettukaan. Nykyään tiedämme paljon enemmän veren tehtävästä – se on ikään kuin nestemäinen sisäelin. Se on keskeisessä roolissa kehon paranemisprosessissa.
Veren tehtävä
Lääketieteelliseltä kannalta veri on kiinteistä ja nestemäisistä osasista koostuvaa kudosta. Aikuisilla on kehossa noin viidestä kuuteen litraa verta. Sydän toimii verenkiertoa käyttävänä pumppuna. Veri pääsee lähes kaikkiin osiin kehossa verenkiertojärjestelmän kautta, joka on uskomattomat 100 000 kilometriä pitkä! Verenkierto on suljettu järjestelmä. Sydän pumppaa verenkiertojärjestelmän läpi jopa 15 000 litraa verta päivässä, joten se on yhteydessä kaikkiin elimiin. Verellä on erilaisia elintärkeitä kuljetus- ja säätelytoimintoja:
Lääketieteelliseltä kannalta veri on kiinteistä ja nestemäisistä osasista koostuvaa kudosta. Aikuisilla on kehossa noin viidestä kuuteen litraa verta. Sydän toimii verenkiertoa käyttävänä pumppuna. Veri pääsee lähes kaikkiin osiin kehossa verenkiertojärjestelmän kautta, joka on uskomattomat 100 000 kilometriä pitkä! Verenkierto on suljettu järjestelmä. Sydän pumppaa verenkiertojärjestelmän läpi jopa 15 000 litraa verta päivässä, joten se on yhteydessä kaikkiin elimiin. Verellä on erilaisia elintärkeitä kuljetus- ja säätelytoimintoja:
- Se tuo ravinteita ja happea kehoon.
- Se tasaa lämmön jakautumista.
- Se kuljettaa kehossa tärkeitä tietoja välittäviä hormoneita ja viestintäaineita kertoen esimerkiksi liian matalasta verensokerista, jolloin on aika syödä.
- Se suojaa erikoistuneiden solujen (valkosolujen ja vasta-aineiden) avulla taudinaiheuttajilta.
- Se pysäyttää haavojen vuotamisen erikoistuneiden solujen ja proteiinien avulla.
- Se tuo ravinteita ja happea kehoon.
- Se tasaa lämmön jakautumista.
- Se kuljettaa kehossa tärkeitä tietoja välittäviä hormoneita ja viestintäaineita kertoen esimerkiksi liian matalasta verensokerista, jolloin on aika syödä.
- Se suojaa erikoistuneiden solujen (valkosolujen ja vasta-aineiden) avulla taudinaiheuttajilta.
- Se pysäyttää haavojen vuotamisen erikoistuneiden solujen ja proteiinien avulla.
- Se tuo ravinteita ja happea kehoon.
- Se tasaa lämmön jakautumista.
- Se kuljettaa kehossa tärkeitä tietoja välittäviä hormoneita ja viestintäaineita kertoen esimerkiksi liian matalasta verensokerista, jolloin on aika syödä.
- Se suojaa erikoistuneiden solujen (valkosolujen ja vasta-aineiden) avulla taudinaiheuttajilta.
- Se pysäyttää haavojen vuotamisen erikoistuneiden solujen ja proteiinien avulla.
Veren koostumus
Verisolut ovat veren kiinteitä osasia. Verisoluja on erilaisia: punasoluja (erytrosyyttejä), valkosoluja (leukosyyttejä) ja verihiutaleita (trombosyyttejä). Verisoluja muodostuu luuytimessä, kun "kantasolut" jakautuvat verihiutaleiksi, puna- ja valkosoluiksi sekä niiden alatyypeiksi.
Plasma on veren nestemäinen osanen. Siitä 90 % on vettä, ja siinä on muita aineita, muun muassa mineraalisuoloja, glukoosia (verensokeria,) proteiineja, aineenvaihduntatuotteita, entsyymejä ja hormoneja.
Verenkuva
Valkosoluista (leukosyyteistä) vain noin 10 % on veressä. Niiden nimi tulee väristä, joka voidaan nähdä verinäytteissä Suurin osa valkosoluista on luuytimessä ja kudoksissa. Ne ovat olennainen osa immuunijärjestelmää ja neutraloivat taudinaiheuttajia sekä suojaavat elimistöä tulehduksilta, infektioilta ja allergisilta reaktioilta.
Verihiutaleet muodostuvat luuytimessä. Ne ovat tärkein elementti veren hyytymisessä ja verenvuodon tyrehtymisessä, koska verisuonen vaurioituessa ne muodostavat tulpan, joka sulkee haavan. Kun verihiutaleiden toiminnassa on häiriö, verenvuodon riski suurenee ja saavat haavat vuotamaan tavallista pidempään.
Verikokeilla ja erilasilla testeillä lääkärit voivat tehdä paljon johtopäätöksiä ihmisen terveydestä veren koostumuksen perusteella. Verenkuvasta tarkistetaan, vastaako verisolujen jakauma terveen ihmisen veren koostumusta. Verenkuva näyttää veren kiinteiden osien määrän tulokset, eli paljonko veressä on punasoluja, valkosoluja sekä verihiutaleita. Terveen ihmisen verenkuvassa on paljon punasoluja ja jonkin verran sekä valkosoluja että verihiutaleita.
Aikuisella on noin 30 000 miljardia punasolua, jotka kiertävät veressä noin 120 päivää ennen kuin ne kuolevat ja tilalle muodostuu uusia. Punasolut vastaavat hapen kuljettamisesta keuhkoista muualle kehoon. Paluumatkallaan ne kuljettavat osan jätteenä syntyvästä hiilidioksidista keuhkoihin, missä se poistuu uloshengityksessä. Punasolujen tärkeä osanen on punainen veripigmentti hemoglobiini. Sen päätehtävä on sitoa happea keuhkoissa ja kuljettaa sitä kehon soluihin.
ACP-terapiassa käytetään autologista verta tukemaan kehon omaa paranemisprosessia
Nykyään on saatavilla hoitomenetelmiä, joissa hyödynnetään veren ominaisuuksia tukemaan kehon omaa uudistumiskykyä. Yksi näistä on ACP-terapia. Se on autologinen verihoito, jota lääkärit ja erikoislääkärit voivat käyttää kivunhoitoon, etenkin nivelrikon hoidossa, jänteiden rappeumavammoissa ja akuuteissa urheiluvammoissa.
ACP-terapiassa potilaan omasta verestä erotellaan plasma erityisellä prosessilla. Tämä käsitelty plasma sisältää erittäin suuren määrän verihiutaleita. Ne vapauttavat kasvutekijöitä suoraan vaurioituneeseen kohtaan, mikä käynnisää vaurioituneen kudoksen korjaantumisen ja solujen uudistumisen. Samaan aikaan kudoksen tulehdusreaktio ja sen aiheuttama turvotus ja kuumotus vähenevät. Tulehduksen laantuessa nivelen kipu vähenee ja liikkuvuus paranee.
- Se tuo ravinteita ja happea kehoon.
- Se tasaa lämmön jakautumista.
- Se kuljettaa kehossa tärkeitä tietoja välittäviä hormoneita ja viestintäaineita kertoen esimerkiksi liian matalasta verensokerista, jolloin on aika syödä.
- Se suojaa erikoistuneiden solujen (valkosolujen ja vasta-aineiden) avulla taudinaiheuttajilta.
- Se pysäyttää haavojen vuotamisen erikoistuneiden solujen ja proteiinien avulla.
